Who knows the feeling ?
Ihan törkeetä kun en tiedä mitä kannattaisi tehdä, heittäytyä tunteiden mukana vaiko kerrankin käyttää järkeään. Tai siis jälkimmäinen vaihtoehto on toki järkevämpi, mutta vaatii sinnikkyyttä.
En oikeestaan ole varma mitä edes haluan. Suurempi ongelma taitaa tosin olla se etten tiedä mitä muut haluaa, tai ainakaan ne joidenka ajatukset haluaisin lukea (osa varmaan tuntee fiiliksen, kun haluaisi päästä hakemaan sen yhden tietyn aivoihin edes pienen informaation. Asiast kysyminen, ja ihmiselle jutteleminen tuntuu olevan vaikeaa.)
Kadehdin itsevarmoja ihmisiä, jotka kykenee mihin vain pelkäämättä. Mietin että itselläniajatukset kulkee vatsassa, rintakehässä ja päässä niin pahasti, että en kykene syömään tai ajattelmaan järkevästi. Tai lopetta showta, huvittamisessa pitää ajatella mikä vie aivotukset muualle, perinteinen selviytymiskeino itselleni on nimenomaan huomio. Lähinnä kaipaisin hiljasta keskustelua ja kainaloon kömpimistä. Fyysinen läheisyys on paras ahdistuksen poisviejä.
Tästähän tuli teineinen ihkutus angstitus epätoivoinen postaus, mutta kun mullaon nyt teineinen ihkutus, anstitutus ja epätoivoinen olotila. Kirjottaminen tuppa helpottaa oloa, sitä purkaa ja asiat alkaa ratkeilla itekseen pikkuhiljaa.
Tajusin että mun ei tarvitse valita sydäntä tai aivoja, mutta tarvitsen rohkeutta. Minkä takia odotan aina että se toinen ja plahplahplah. Tosin voi kestää hetki ennenkun mulla on tarpeeksi rohkeutta mennä edes juttelemaan normaalisti enään, tiedän kuulostan kymmenenvuotiaalta...
Kellään ikinä samantyyppisiä fiiliksiä ? Kommentteja voi laittaa, ja muutenkin postaus ideoita ettei näin epätoivosta settiä tulis jatkossa liikaa..
Kiitos !
Oh by the way, pusu per kysymys ! formspring
Tää on ihan mahtava. Osaat kirjottaa kivoist asioista ja tosi mielenkiintosesti.. ihanaa et joku osaa ja sitä on vielä kiva lukea.
VastaaPoista-Töme
Kiitos Töme ! Toi innottaa kirjottelemaan jatkossakin :3
Poista