Moipsan elikkä siis, mä ajattelin kirjottaa tämän postauksen uskonnosta, tästä evankelis-luterilaisesta kirkosta johon itsekkin kuulun. Sekä omasta uskostani. Periaatteessa kirkko ja usko ovat kaksi eri asiaa, mutta kirjoitan mielipiteeni, ja tapani samaan postaukseen !
Uskonnot herättää mussa hyvin ristiriitaisia tunteita. Vaikka uskonnostaan voi saada turvallisuuden tunnetta ja onnea elämään (ihan oikeasti !! Olen todistanut tapauksia) se voi myös edistää useissa tilanteista sitä epäonnea. Ja kielteistä elämänasennetta, ikäväkyllä. En pidä monista uskonnoista joissa ihmisille asetetaan sääntöjä, joiden mukaanihmisten pitäisi olla tietynlaisia tai tehdä tiettyjä asioita ollaakseen hyvä ihminen. Noustakseen ylös parempaan elämään, päästä taivaaseen etc. En vain pidä siitä ! Se ei ole mua varten, mun mielestä jokainen ihminen pitää hyväksyä sellaisena kuin se on ! Oli se sitten uskovainen, ateisti , buddha, tummaihoinen, GINGER, vähemmistöseksuaali (tietenkään mitkään pedofiilit muhunkaan pure) tai vaikka vammautunut. Kaikki olemme ihmisiä, kaikissa meissä on elämä. Me kaikki tunnemme ja hei, me kaikki kävellään samalla pallolla, me kaikki ollaan saman arvoisia !
Yleensä uskontoon liittyy myös kirkot tai muut paikat joihin tullaan pudistautumaan uskossaan ja kiittämään ja palvomaan jumalaa. Kirkosta on tullut enemmän. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että siitä on tullut pelkkää bullshittiä ! En pidä siitä, kuinka kirkko ei olle enään pääasiassa uskontoon liittyvä asia, siitä on tullut askartelu ja näytelmä kerhoja ja kokkikursseja. Kirkosta on tullut iltapäiväkerho. Siitä on tullut rahastusta... En tykkää en. Vaikka noihin varmasti on hyviä perusteluita niin mä en usko enään kirkkoon. Ne kertoo tavan jolla pitää uskoa, ne sanoo että tulkaa tänne, sitä jumala haluaa. Niiden tavat on niin erilaisia kun mun, ja se niiden usko ei ole samaa kun mun.
Mä myönnän että uskon jumalaan, ainakin johonkin ylempään voimaan, sitä voi kutsua jumalaksi jos haluaa, mutta mieluiten tämä voima toimisi anonyyminä . Kutsun voimaa kuitenkin nyt jumalaksi, ihan helpottaakseni selittämistäni ! Jumala ei määrää maailman menoa, jumala ei määrää että ’’ hihi tonne vois työntää yhe tsunamin et sais noi vinosilmät vähä armeliaammiks’’ ei ei ei todellakaan ! Ja varsinkaan mun jumala ei ajattele että ’’ hyi vittu jotain neekereitä.. tai homoja ! Joutukoon kaikki helvettiin !! PALAKOON SIELLÄ !!! OKSETTAVIA’’ . Kyllä, uskon myös pahan olemassa oloon. Olisi epärealistista ajatella että olisi joku täydellinen olio joka katselee rakastavin silmin meitä kaikkia ja silti tämä kaikki paska pääsee tapahtumaan. Okei tämä mun käsityskin on hyvin epärealistinen, mutta eikö jumala olekkin ? (alan puhua itseäni pussiin..).
Mun uskon mukaan jumalakin olisi epätäydellinen olento. Mun mielestä jumalalla on jotain Dissosiatiivisen identiteettihäiriön suuntaista. Eli siis hänellä on kaksi tai useampi identiteetti. Jumalalla niitä olisi kaksi. Paholainen ja täydellisyys. Viha ja rakkaus. Ei, minä en tarkoita että jumala olisi mielestäni sekopää vaikka vähän siihen suuntaan viittasinkin, anteeksi siitä siis. Minä tarkoitan että ei ole saatanaa. Ei ole helvettiä. Eikä jumalaa ja taivasta. On yksi ylempi voima. Se on meidän luona tuomassa hyvää ja pahaa. Riippuen siitä miten me ansaitsemme. Eli vaikka me emme kuolemamme jälkeen menekkään hänen seurakseen taivaaseen (uskon jälleensyntymiseen) jumala ei silti ole yksin ! Jumalalla on seuraa, yli 6,89 miljardia ihmistä seuranaan ! Tasa-arvoisia jumalan silmissä, yhtä upeita ja kauniita kaikki ! Lisäki jumalalla on enemmän eläimiä kuin jaksaisimmekaan laskea <3 .
Sitten vaikka siihen, millä ’’kirkollisilla’’ tai määritellyillä tavoilla todistan uskoani ? Rukoilenko ? Käynkö kirkossa ? Luenko raamattua ? Vastauksia luvassa siis :
Kyllä, rukoilen. Se on minulle helppo tapa avata mieltä ja uppoutua siihen mitä oikeasti ajattelen, se on tietynlainen tapa järkeillä pelko ja ahdistus pois. Ei ehkä niinkään hengellinen asia minulle, vaan mietiskelyä, ihan omaan itseeni liittyen.
Käynkö kirkossa ? En, vaikka minä en kuole jos sinne pitää mennä. Pystyn siellä käymään, jopa joissain tilanteissa (ystävän konfirmaatio etc) vapaaehtoisesti, mutta en ajattele silloin jumalaa. Yhdessä vaiheessa itseasiassa saatoin ravatakkin siellä, messuissa, nuorten illoissa.. Silloin halusin löytää oman uskoni. Oman itseni. Vaikka täällähän se on ollut, mun sisällä kokoajan. Se ei pongahtanut esiin kirkossa. Se pongahti esiin mun omina tärkeinä hetkinä. Kirjottaessa, piirtäessä ja musiikin parissa. Sillon löydän aina pienen hukkuneen palan palapelistäni.
Luenko raamattua ? Joskus , mutta lähinnä puhtaasta mielenkiinnosta sitä kohtaan ’kirjana’ en sen takia että haluaisin oppia uskosta lisää.
Mun mielestä on jees kuulla ihmisten mielipiteitä asiasta jotenka tulkaa ihmeessä väittelemään mun kanssa, sillon opin minäkin uutta itestäni.
Toivon myös etten jollain tavoin loukannut ketään, haluan esittää omat ajatukset, en kenenkään kustannuksella ! Kiitos jos jaksoit lukea, olen sinusta ylpeä. Olen kiitollinen !
~ venla
